Socktrousers ja muita elämän valintoja

What suits with my socktrousers?


Minkä värisen nahan valitsen? Millä värillä ompelen tämän palan, entäs tämän? Mitä laitan efektiväriksi brogue-rei'ityksen alle?? Mikä työvaihe tuli tämän jälkeen, ja mitä sitten tapahtuu?! Kenkien tekemisen rankin vaihe on suunnittelu. Ja vasaralla sormeen lyöminen, mutta se vaihe sallitaan vain harvoin työlistalla.

Viime viikolla aloitin omien welttikenkien tekemisen. Weltillä tarkoitetaan rakennetta, jossa päällinen taivutetaan lestistä poispäin ja ommellaan pohjaan. Kuvamateriaali selvittäköön.

Väriksi ajattelin ihan ensiksi mustaa - käytännöllinen ja kaiken kanssa sopiva, tylsähkö. Tylsä, kun tarjolla olisi vaikka sinisiä ruiskukkia valkoisella pohjalla! Siihen en kallistunut, mutta vihreät kengät voisivat olla nastat. Tjoo, aika kesy oliivinvihreä hyllyllä retkottikin. Tosin jonain työpäivänä, kun ajatukset omista kengistä vielä muhivat, käsittelin kirkkaanpunaista Loricaa, tuota ihmematskua. Aloin nähdä punaista....

Meisti ja leikkuuterät (nyt katosi suomenkieli!)
(ja joo siinä lukee Mens boot!) 

Vanha kunnon varsikone, tällä neulotaan Kaikki. Mukana menossa päällisen osat, jotka ommellaan tosiinsa derbymäisellä tyylillä.

Valmiit neulokset ohennuskoneella talsimassa.
 Tarkkaa tikkiä.

Sisäpohjamateriaalia ei ollut saatavilla, sen pitäisi saapua viikon loppuun mennessä. Noh, ei saapunut, joten kenkieni (ja tilaustöiden) pohjitus venyisi seuraavaan viikkoon. Aloitin sitten toisen oman kenkäparini osien leikkuun.

Tämän parin suunnittelu oli helpompaa, tämän valitsin valmiista mallistosta ja värikin oli määrätty. Nyt sain tehdä nk. Becky Bikers-kengät niinkin jännittävästä väristä, mustasta. Niiteistä en ollut ihan varma kuvan perusteella... Mutta kun löysin kartioniitit ja pääsin hypistelemään niitä, innostuin niistäkin.




Definitely RED


Viikko 2, sisäpohjamateriaalin paluu! Kipin kapin leikkasin meistillä sisäpohjat kolmeen pariin kenkiä, olenhan tehokas työläinen ja ajattelen muitakin töitä kuin omaani. Multitask,moniottelija, niin minulle kerrottiin. 

Neulokset on liimattu reunoistansa (niistä!) sisäpohjiin, ja lestitetty, jotta nnestemäinen kovike kärjellä asettuu oikein yön aikana. 

Seuraavana päivänä koitti eniten odotettu vaihe, welt-rakenteen ompelu. Konetta oli raskas käsitellä, joten tämä ompelu tapahtui parityönä (assistenttina Brian) jolloin toinen veivaa käsipyörästä neulan liikkeelle, ja toinen työntää ja ohjaa neulosta. Raskasta oli kaksinkin! Onneksi sain ommella vain omat kenkäni kolmesta parista.

Satunnainen työkaveri Jess, joka käy nyhväämässä karvansa meikän lahkeille.

Tämän jälkeen pohjitin kengät, eli liimasin kumista ja PU-korosta valmistetut pohjat paikoilleen. Pohjien prässäyksen jälkeen otin lestit pois ja hioin nauhahiomakoneella reunat tasaisiksi. Vihoviimeisenä viimeistelynä oli reunojen maalaus kunnon mustalla myrkyllä, sitten vielä vahaan reunat kevyesti värin keston ja ulkoasun vuoksi.

Vahausta ja kiillotusta en ehtinyt tehdä, sillä tämä viikko päätettiin pubiin! Tässä peribrittiläisessä pubissa,Fox & Houndissa, oli lämmin tunnelma ja Woodpecker-siideriä. Hyvää oli, ehkä hitusen turhan makeaa, mutta maistuvaa. 

Ensi viikolla sarjassamme tavataan Becky Bikers tarinoineen, ja näemme kuvan uusimmista ihan ite tehdyistä vegaanisista kengistäni. Nimiehdotuksia otetaan vastaan. Pysykää huudeilla.

Tyynenmeren aika

Minähän en ole aikaisemmin blogiä pitänyt, ja äsken ihmettelin miksi tekstien ja kommenttien julkaisuajat ovat täysin päin honkia. Asetuksista selvisi, että elän Tyynenmeren aikavyöhykkeellä. Noin, nyt se on muutettu lontoolaiseksi. Tämäkin oli tietysti tärkeä tieto reissuni kannalta.

Asiaan! Huhhhuh mitä kiirettä! Aamupäivään mennessä olimme saaneet edistyksellisesti kymmenen salkkua käsinompeluvaiheeseen asti, eli teimme loistavaa työtä. Vauhti oli ankara. Koko päiväni koostui mm. 28 hihnan osan yhdistämisestä,266 reiän lyömisestä,kahdeksan hihnan ompelusta ja noin 180 niitin laittamisesta. Yhteensä saimme päivän päätteeksi 14 salkkua. Laatuhan ei kärsinyt tiiviin työtahdin myötä.

Täytyy jatkossa muistaa napata joku välipalasysteemi mukaan, nämä kun syövät eväsleipänsä vasta yhden tai kahden aikaan! Uaargh mikä kulttuurishokki! Viikonloppuna käymme oikein supermarketissa, sieltä haluan banaania. Näin jo unta että ostin banaania ja omenoita. Haluan sen. 

Työpäivä lopeteltiin neljän aikaan, ja parin tunnin päästä lähdetään katsomaan sitä korismatsia. Voi olla huisiakin, en ole ennen ollut seuraamassa mitään sellaista. Tänään lähdimme sen verran aikaisin että oli vielä auringonvaloa ja sain otettua muutaman kuvan.

Näillä on takapihalla pikku lampi, jossa on karppeja!

Kolme suurta karppia...

Det pukkar kiire again

Täällä on ankarat valmistelut messuille, jotka pidetään jossakin päin Englantia tämän kuun lopussa. Valmistettavia laukkuja ja pikkuhärpäkkeitä riittää. Minun kontolleni on jäänyt 50 pikkukukkaro-ompelusetin valmistaminen. Tosi simppeleitä: kaksi osaa, nepparit molempiin, osat kiinni toisiinsa, valmistusohjeen taitto ja laitto kukkaron kanssa pieneen minigrip-pussiin, ompelulangan mittaus, leikkaus ja neulan kanssa samaan pussiin. Tämä projekti olisi ihan jees, mutta kun tein tuon 50 kpl jo eilen/jatkoin tänään. Ainakin osaan jotain!

Värejä piisaa! Tossa nyt ei ehkä näy, mutta kyllä niitä piisaa!

Päivä kuluu kuitenkin tietenkin nopeammin kun on puuhaa. Vielä en ole tottunut siihen, että lounastauko pidetään yhden aikaan, kun työpäivä on aloitettu noin klo 8:16! Muuten lounaseväsleivät sopivat mahaan oikein hyvin.


Neljän aikaan lähdimme Jillin kanssa viemään muutamille tytöille käsinompelutöitä. Kaikki laukut ja kengät neulotaan osin koneella ja osin käsin. Ja olihan se mukava ajelu peribrittiläisen maaseudun halki, oli plentysti lampaita ja Heartbeat tuli mieleen.


Ilmapiiri oli hitusen kireällä kiireen takia, mutta kyllä tämä tästä. Väkään engelsmanneille lättyjä jälkiruuaksi. Karjalanpiirakoita toivottiin myös, mutta ne saa jäädä viikonloppuun. Huomiseksi meille on järkätty liput korismatsiin, wuhuu! Pääsen näyttämään kannustajan taitoni. Loistavaa. Nyt lättytaikinan kimppuun. 


             Mitä muuta voisi kokata enkuille, 
         tai mitä tarinoita Suomesta voisi kertoa?

Ensimmäinen työpäivä

Jahas, koska työtilat sijaitsevat erillisessä rakennuksessa aivan talon vieressä, on varmasti helppo orjuutta itsensä töiden parissa. Tämä päivä ei todellakaan tuntunut siltä, tajusin sitä paitsi jossain vaiheessa että tämä kylähän on suoraan Postimies Patesta! Ja tietenkin mainitsin sen näille pomoilleni, Jillille ja Brianille. Ovat muuten mahtavia tyyppejä.

Heillä on siis ikään kuin kaksi firmaa, Freerangers ja Simple wear, ja nämä käsitteet täytyy pitää erossa toisistaan!! Freerangerit tekevät kenkiä ja laukkuja mainiosta tekoaineesta. Myöskään liimoissa ei käytetä eläinperäisiä aineita. Simple wear valmistaa samoja malleja, materiaalina on nahka. Tuotteet käsitellään toisistaan erillään, vaikka työtilat ovat samat. Tässä pienessä alakerrassa on jopa kaksi meistiä leikkausta varten, etteivät materiaalit kohtaisi. 

Homma selvä? Freeranger-puoli ekoilee, Simple wear paukuttaa juttuja oikeasta nahasta. Tuo vegaanimatsku on tosiaan mainiota, ei sellaista perinteistä keinoainetta. Tämä matsku hengittää sen valmistustavan ja mikrokuitujen ansiosta. Todella nahan kaltaista, mutta silti saatu aikaan kemiallisia reittejä pitkin.


Tänään on tullut tutuksi siis ohennuskone, varsikone, meisti ja nepparinlaitto. Nämä muuten tekevät kaiken aivan päinvastoin kuin meikäläiset! Ajavat väärällä puolen tietä ja laittavat nepparin painamisosat toisinpäin. Ja eilen illalla Jill kutoi jotakin vauvannuttua, ja ihan omituisesti hoiti senkin homman. Meikä näytti omaa mallia. Huhhuh mitä porukkaa.

Kuvat:
Jessie täältä
Postipoika täältä

Jännän äärellä

Tuo on brittiläinen lyhytkarva. Siksi sen kuva on täällä, liittyy vähän niinkuin teemaan.

Tänttänttää huomenna iltapäivällä viskoutuu pikku Marskimme maailmalle. Saapuminen Standststsedtin kentälle, matkalaukku messiin (ai niin pitää varmaan pakata loppuun) ja sitten jostain hankin junalipun. Kuusi tuntia junassa istumista, on sentään yksi vaihto että vähän pääsee jaloittelemaan. Sitten jollain mystisellä tavalla tunnistan ja tapaan tulevat pomottajani ja orjuuttajani.


Nyt ei edes jännitä, höh! On tällainen epämääräisen ja veeramaisen epätodellinen fiilis. Ehkä se johtuu vielä liimahuurujen täyttämästä päivästäni, tänään jätettiin lähtöhalaukset suutaripojille.


Olipas muuten mainio päivä, kunnes kotio pyöräillessäni takarengas mäsähti. Jeijee, se ei edes vielä ketuttanut, onneksi matkaa oli jäljellä enää reilu kilometri. Edessä kävelevien tupakansavut ja ylipäätään toisten ihmisten seassa kompurointi pääsi laskemaan mieltä, vaikka suutarista lähtiessäni naureskelin ääneen ja virnuilin kovasti. Hirveä nälkä teki omat temppunsa, ja keskittyminen ja mielen hillintä ei enää onnistunut. Ärgh. Kyllä se tästä taas, onneksi on talossa asukki, jolta sai mutakakkua.


Kai sen sitten lentsikassa huomaa että nyt mennään eikä meinata. Katellaa. Terveiset tutuille, tämä kirjoittelija vaikenee, mutta vain hetkeksi. Seikkailu alkakoon!

Tuokin on brittiläinen lyhtykarva.
Morjesta pöytään mikä naama.

Lisää typerien kissojen kuvia:http://www.justcat.org/category/british-shorthair

Ilmoitusluontoinen asia

(Varoitus. Seuraava teksti sisältää paljon turhaa jauhantaa, en syytä sinua jos et jaksa lukea kaikkea. Saatan joskus kirjoittaa myös jotain pätevää.)

Kaikkihan tietävät, kuinka otsikon keksiminen on hankalaa. Juju piileekin siinä, että sitä ei tarvitse keksiä. Se on valmiina kirjoittamassasi tekstissä, se täytyy vain löytää sieltä. Tiedä mitä kirjoitat, tunne kirjoituksesi läpikotaisin, niin otsikkosi hyppää esiin juuri oikeassa kohdassa. Sitten kun on sen aika.

Toinen hankala asia tekstien kirjoittamisessa on kirjasintyypin valitseminen. Ei sitä nyt millä tahansa Comic Sanssilla lähdetä huipputeoksia kirjoittamaan. Ei, olen aivan varma, että kirjaimien muoto inspiroi ja auttaa löytämään oikeat sanat lukijansa ja ennen kaikkea kirjoittajan innoittamiseen ja ehkä niillä sanoilla hätkähdyttämiseen.

Kuulin, että minulla olisi sana hallussa. Koitan hallita sanojani, mutta en totisesti lähde hillitsemään niitä. Laulan lauluni äänettä, ilman riimittelyä mutta aion ehdottomasti käyttää aivan liikaa täytesanoja ja turhanpäiväisiä kiertoilmaisuja. Lyhyet ja ytimekkäät tekstit ovat muiden kirjoitettavaksi, minulla on tapana rönsyillä ja pulputa kuin se kuuluisa Pappilan papupata, joka päivät pitkät pangolla kiehuu ja kuohuu. Ei, en sorru runoihin, sillä en ole vielä löytänyt itsestäni sellaista herkkyyttä. Lisäksi taidan kirjoittaa tällä omalla tyylilläni, kieliopillisesti päin honkia ja pilkkusäännöistä välittämättä. Ajatus lentää ja antaa kovat kyydit, sormet liitävät näppäimillä. Mitä mieleen juolahtaa, sitä on turha deletoida. Ehkä vähän muokata vain.

Ja miksi meikäläinen edes lähti kirjoittamaan tätä juttua? Todistaakseen muillekin, kuinka epätasapainoinen tyttö hän onkaan? Kaikki, jotka minua tuntevat, tietävät sekavanoloisen tyylini puhua ja muutenkin ilmaista itseäni. Älkää muut hämmentykö, se on oikeutettua tässä tapauksessa. Ehkä jonakin päivänä, kun kyllästyn kirjoitteluun, opin sen ytimekkään tavan tuoda ajatuksensa esille. Kokeillaan.

Tämä tyttö aikoo tulla kenkäguruksi. Toinen opiskeluvuosi amiksessa jalkinealalla on kovassa vauhdissa, ja toinen ja samalla vihoviimeinen työssäoppimisjakso on käsillä. Viimejakso tuli suoritettua Mika Höglundin korjaussuutariliikkeessa Linnainmaan Prismassa (sydämelliset terveiset Kartsalle! Ja Kalevan Prismaan Kaitsulle, kun nyt olen sielläkin pari viikkoa puurtanut ahkerasti).

Siellä liimahuuruissa työskennellessä taisi tarttua kunnon kipinä tätä alaa kohtaan. Kuinka moni vastaantuleva noin muutenkaan tekee kenkänsä itse, ihan alusta alkaen? Minä ainakin teen, ja niistä täytyy päästä oppimaan lisää, Ulkomaille asti. Ulkomaat tarkoittaa tässä lähellä Englannin Newcastlea, mistä löysin ekokenkiä kenkiä valmistavan yrityksen. Okei, tämä tekstinpätkä vaikuttaa aika hillityltä, eikä tästä nyt oikein paista se into ja jännitys, millä fiiliksellä olen oikeasti tätä reissua kohtaan. (Huono kirjoittaja siis, mutta liika huutomerkkien käyttö on minusta jotenkin typerää). Siis tajutkaa, tämä pikkutyttö lähtee ihan yksin tuntemattomaan maahan puoleksitoista kuukaudeksi!Wou! Mikä tilaisuus lähteä mielettömän mahtavalle reissulle! Loistavaa. Sitten kun saisi vain kaikki Asiat ja Bisnekset hoidettua niin, että minulla on oikeasti myös lentoliput, matkavakuutus ja majapaikka. (O-ou, pessimisti minussa nostaa päätään. Lyön sitä. Fu-tummm! Noin.)

Notta ajattelin pitää tällaista blogintynkää matkastani ja kaikista sen pienistä seikkailuista (olen varmasti kakat housussa ihan jo maitopurkkia siellä ostaessani). Tule viihtymään, tai toteamaan, kuinka epämääräistä aikaa elänkään. Tämä ei todellakaan ole muoti- tai skräppäysblogi. (Ensimmäiseksi blogiksi ensimmäisessä postauksessa on varmaan ihan liikaa asiaa.) Tämä on seikkailublogi kenkämaakarin matkasta.