Fasten your seatbelts

Maribel on the road!

Kiinnittäkää turpavyönne. Matka alkoi hyvin, kädet täristen kuljin turvatarkastukseen Rynkkyairin kentällä. Istahdettuani koneeseen jännitys jäi kai maanpinnalle, lento-osiossa kun ei muuta voi tehdä kuin istua aloillaan. Standsdstedtiin päästyäni jännitin aikatauluja ja löytämistäni ja ehtimistäni oikeaan junaan (jonka lähtö oli 17.25 Kiva juosta pitkästä aikaa, onneksi oli vain 20 kg tavaraa mukana.) 

Oy oy oo, Tampere...

Missä järvet?!

Junamatka alkoi. Helpommalla olisi tietysti voinut selvitä, mutta seikkailullehan tässä lähdettiin, joten menin sitten vaihtoasemalla väärään junaan, sitten suhasin taksilla takaisin oikealle asemalle. Sitten juoksin oikeaan junaan. Kyllä brittiläiset taksikuskit on hulluja suhaajia! Hyvä mulle. Ehdin siihen oikeaan junaan, joka hidasteli ja mateli (Tykypahkan pikajunassa ei taatusti olisi tapahtunut mitään tällaista, käytän seuraavalla kerralla sitä) ja Newcastlessa olin klo 01:20. Siitä vielä pieni ajelu jutustellen tulevien pomojeni kanssa, ja pää tyynyssä taisi olla noin 02:30, eli Suomen ajassa 04:30. 

Tämä Chopwell, jossa nyt majailen, on junarumbasta huolimatta kelpo paikka perinteisine Emmerdale-maisemineen. Mukavaa porukkaa, everything has been so lovely and excellent! (Thanks for sis' 'bout 1st pic.)

Peterboroughin asema (a.k.a. vaihto-/sähläysasema) ja medium cup of cappuccino.  

Viikkosuunnitelma

Pienen ja surkean kalenterini viikkosivu on sitten kuitenkin ämpätty täyteen. Bisneksiä riittää, vaikka suurin osa matkan järjestelyistä on hoidettu. Lentsikalipun tulostin kotosalla, ja matkavakuutus ja passin kelpoisuus on tarkistettu hyvän aikaa sitten. Koulun ärsyttävät paperit ja sopimukset on tehty (oikeasti! luulin joskus muinoin ulkomaille lähtöä harkitessani että koululta saa apua paikan ja majoituksen hankkimisessa.. Happamia, ärjäisi kettu! Turhanoloista ja stressaavaa paperityötä sitä vain sai.)


(Nyt on kuitenkin kaikki hyvin) Mitä sitä välittämään jättiläisperhosten jättimäisestä parvesta mahan tienoilla. Tosiaan, tämä työssäoppimispaikkani on perheyritys, ja he tarjoavat majoituksen. Kai minut tungetaan johonkin harripotterimaiseen komeroon siivousämpärien ja hämähäkkien keskelle. Aamuisin Dudley hyppii komeroni katolla eli rappusissa. Hmm, kannattaakohan sitä sittenkään lähteä...


Sitä on muuten mietitty monesti, kun takapakkia ja stressiä vaan pukkaa! Mutta onhan tämä nyt jännittävä mahdollisuus, minkä varmaan voisi itse asiassa toteuttaa jossain muussakin elämänvaiheesssa. Lähetäpä itse sähköpostia johonkin ja tarjoa ilmaista työvoimaa! Kelle ei kelpaisi. 


No niin, olen oikeasti innoissani tästä reissusta, vaikka järjestelyt ottaa joskus päähän. Onneksi ei ole ihan yksin tarvinnut järkkäillä, sillä Englannissa puuhastelevat jo kaksi ihanaa luokkakaveria. Tosin kaikki kolme häärääväät ihan eri suunnissa. Saa nähdä tuleeko törmättyä.


Viikkosuunitelma lyhennettynä (hah pystynkö muka lyhyeen versioon?):


Ma: Pyykkää ja panikoi. Sitten rauhoitu.


Ti-> Palauta kirjastoon Lontoo-matkakirja. Sinnehän piti ensin lentää. Kaltoin kävi.


Ke-> Vaihda aamusella raha punnaksi. Aamulla siksi, että ehdin vielä tämänhetkiseen harjoittelupaikkaan. Olenhan tunnollinen työntekijä. Vaikka orja silti! Kutsu pakkausseuraa. Pakkaa.


To-> Tärkeä viivähdys yhdessä suosikkipaikassa, viimeinen tuopillinen ja matkustustärinän hillintä hyvässä seurassa.


Pe-> Viimeiset Asiat ja Bisnekset (sis.mm. matkavakuutusmaksu). Viimeiset pyykkäykset ja pikkaripakkaukset. Panikoi. Rauhoittuminen on tässä vaiheessa turhaa.


La-> Selviydy lentokentälle. Rynkyttämällä pääsee jopa toiseen maahan!

Tämä reppu pakataan ainakin mukaan