Näytetään tekstit, joissa on tunniste junailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste junailu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. joulukuuta 2011

Seikkailujen saldoa

Okei, tovi vierähti ennen kuin maltoin istua kunnolla alas kirjoittamaan. Ja ny t on aikaa! Tämän lauantain aloitin erityisen aikaisin , oli pää pestävänä ja vielä on karjalanpiirakoita tehtävä ja äänitettävä ja miksattava bongoja ja djembejä ja ties mitä kattiloita keksin paukuttaa. Tässä tulee kuitenkin tiivistelmä muutamasta lomapäivästäni, sarja seikkailuja eri puolilla Britanniaa.


Kaksi viikkoa sitten...


...Torstaina junailin itseni ekaa kertaa Lontooseen (!) jossa päädyin Harri Potterin juna-asemalle (!!) King's Crossille juuri ennen iltapäivän ruuhkaa. Seuraavakasi piti löytää metro, jolla pääsen tapaamaan sukulaistyttöäni joka hurjastelee au pairina Lontoossa. Oloni oli kuin Arthur Weasleylla konsanaan näiden jästirahojen (!!!) ja metroporttien kanssa, mutta selvisin hyvin ulos oikealla pysäkillä ja päädyin pubiin syömään ja odottelemaan. Tämän ratkiriemukkaan tapaamisen jälkeen kipitin uudestaan metroon kohti illan majoittajaani, sohvaperunaa. Söin muuten pubissa pitkästä aikaa salaattia.


Perjantaiaamuna seikkailin bussilla metroasemalle, ja metroilun jälkeen alkoi suunnistus vierailukohteeseeni, Paddingtonille James Taylor & Sonin työtiloihin. Ei muuten ollut helpoin kävelyreitti, ensin lähdin väärään suuntaan, ja oikeassakin suunnassa vielä epäilytti. Mutta löysin perille oikeaan aikaan.


James Taylorilla on töissä kahdeksan tyyppiä. Nämä tyypit valmistaa hifistelykenkiä. Klassikoita. Ja meikä sai tehdä vanhalla metodilla vahalankaa. Ja parsia käsin kengän päällistä pinkopohjaan. 


Likka raataa ja teetä kaataa. 

 Oli kelpo tilaisuus päästä tutustumaan 1760-luvulla rakennettuun kenkäverstaaseen, ja nähdä erilainen työympäristö. Tuon päivän viihdytin päivän työkavereitani Nickiä ja Jimmyä, mutta puhumisen lisäksi oli hyvä päästä tekemäänkin juttuja. Ja sain kiitosta ja kehuja työn jäljestä, jes! Tuon paikan koitan esitellä edessä hämöttävällä Lontoon viikollani lomailijatovereilleni, sen verran jännä paikka oli. Ja hienoa oli, että meikäläinen päästettiin tekemään yhtään mitään. Muuten olisin häippässyt jo iltapäivällä,  mutta parempi näin, että koko päivä meni kenkäpajalla. Ei tule houkutuksia pahoille teille, tuona iltana oli vielä matkustettava eteläiseen Englantiin, Exeteriin.


Paddingtonin asemalla oli bändi koossa!

Paddingtonilta etsin ensin juna-aseman, pööpöilin siellä pari  minuuttia ja sitten etsin pubin. Kyllä, tämä tyttö oli ansainnut pintillisensä! Kunnon siiderillä piti rauhoitella tätä suurkaupunkivisiittiä. Pubissa harjoittelin taas käsinkirjoittamista, oli hauska kirjoitella alustavaa blogitekstiä.


Ensimmäinen shokki on käyty läpi, edessä häämöttä muutaman tunnin junamatka Rikos-Maisaa tapaamaan (nimi muunnettu turvallisuussyistä). Rikos-Maisan, Taika-Marin ja erään kolmannen hahmon viikonlopusta kerroh toiste, nyt painun leipomishommiin.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Fasten your seatbelts

Maribel on the road!
Kiinnittäkää turpavyönne. Matka alkoi hyvin, kädet täristen kuljin turvatarkastukseen Rynkkyairin kentällä. Istahdettuani koneeseen jännitys jäi kai maanpinnalle, lento-osiossa kun ei muuta voi tehdä kuin istua aloillaan. Standsdstedtiin päästyäni jännitin aikatauluja ja löytämistäni ja ehtimistäni oikeaan junaan (jonka lähtö oli 17.25 Kiva juosta pitkästä aikaa, onneksi oli vain 20 kg tavaraa mukana.) 
Oy oy oo, Tampere...

Missä järvet?!
Junamatka alkoi. Helpommalla olisi tietysti voinut selvitä, mutta seikkailullehan tässä lähdettiin, joten menin sitten vaihtoasemalla väärään junaan, sitten suhasin taksilla takaisin oikealle asemalle. Sitten juoksin oikeaan junaan. Kyllä brittiläiset taksikuskit on hulluja suhaajia! Hyvä mulle. Ehdin siihen oikeaan junaan, joka hidasteli ja mateli (Tykypahkan pikajunassa ei taatusti olisi tapahtunut mitään tällaista, käytän seuraavalla kerralla sitä) ja Newcastlessa olin klo 01:20. Siitä vielä pieni ajelu jutustellen tulevien pomojeni kanssa, ja pää tyynyssä taisi olla noin 02:30, eli Suomen ajassa 04:30. 

Tämä Chopwell, jossa nyt majailen, on junarumbasta huolimatta kelpo paikka perinteisine Emmerdale-maisemineen. Mukavaa porukkaa, everything has been so lovely and excellent! (Thanks for sis' 'bout 1st pic.)

Peterboroughin asema (a.k.a. vaihto-/sähläysasema) ja medium cup of cappuccino.