Funktio eli y eli korkeus eli arvo

Aloitetaan tämän viikonlopun tarina kuitenkin alusta. Alku vie meidät lauantaiaamuun, eli oikeastaan perjantai-iltaan! Silloin kerrottiin, että huomenna ei tehdä töitä (se kuului alkuperäiseen suunnitelmaan) vaan saisin nukkua pitkään. Siinä mokasin, sillä heräsin ja nousin jo yhdeksältä. Kelatkaa!! Minä, joka olen kuitenkin kohtalaisen hyvä nukkumaan pitkään viikonloppuisin, nousin yhdeksältä, söin aamiaista ja viihdytin vieraita. 


Aamupäivävierailulle olivat saapuneet Ross (kts. ed.) vaimonsa Katien ja 1,5-vuotiaan pojannassikkansa kanssa. Havaitsin, että käsitykseni ja suhteeni pikkulapsiin on neutralisoitumassa. Hmm, hyvä vai huono, mene ja tiedä. Visiitin päätteeksi tarvitsi raikasta ilmaa (se kuului oikeastikin tämän päivän suunnitelmaan) ja lähdin seikkailemaan läheiseen metikköön, Chopwell Woodsiin (siellä oli kuin olikin keppejä, joilla hutkittaisiin.)

Kamera lähti mukaan ulkoilutettavaksi.

Reitti, jota kuljin osaksi, oli vanha rautatie...

Onneksi oli kartta! Muuten olisi voinut olla kujalla, vaikka puskassahan sitä piti viihtyä.

Tämä oli vasta ensimmäinen osa viikonlopun yhälötä.

Pitkiä hikisiä miehiä

Perjantai-ilta pyhitettiin siis piiitkän päivän jälkeen koripallo-ottelulle. Tänään pelasi paikallinen Newcastlen joukkue Eagles jotain muuta Lions-joukkuetta vastaan (okei jes, tosi hyvin pysytty kartalla mut koitapa ite keskittyä kieleen, murteeseen, uusiin paikkoihin ja itse asiaan!). Jillin ja Brianin poika Ross on Eaglesin sponsori, koska hän tykkää koripallosta ja hänellä on menestyvä tietokonefirma (tai jotain, mikä liittyy tietokoneisiin ja tulostamiseen. Hyvät on suuntavaistot taas,täytyy harkita navigaattoria.) Tämän takia saimme takahuoneessa juomaa ja ruokaa (hyvää intialaistyyppistä soosia ja riisiä + totta kai onnistuin heittämään tarjoilukuvun pöydän alle. Tähän odotan AK:n kommenttia "Miksi heitit?") ja Eaglesin superpelaajan Fabulousin puheen. Jep, tyypin oikea nimi on Fabulous, "Fab" tovereiden kesken.

(satunnainen Ross googlaamalla - kuvan henkilö ei liity tarinaani)

Itse peli alkoi puoli kahdeksalta kaikkine vuvuzeloineen ja cheerleadereineen. Kenttä ei ollut järkyttävän suuri (tarpeeksi!) vaikka olimme ihan itse Newcastlen puolella, emme missään tuppukylän palloilusalissa. Yleisöä olisi voinut olla enemmän, mutta itse pääsin hyvin tunnelmaan. En sitten tiedäkään, miten isossa skaalassa nyt pelattiin, ja kuinka paljon pienempiä kentät yleensä ovat.

Taas oltiin jännän äärellä, tärkeintä oli tietysti tietää kumpaa joukkuetta kannustaisin. Okei, mustavalkoisia mustia, en noita keltaisia mustia. Näkökentässä juoksenteli ympäriinsä harkitusti ja kehoaan halliten 12 erittäin pitkää ja timmissä kunnossa olevaa hikistä miestä, mukana menossa tämä "Fab", josta Jill niin kovasti tykkää.

Oli hauska nähdä livenä kaikki ne hieno heitot, puolustustilanteet, pelaajien rullailu lattialla (kai ne välillä tarvitsevat lepoa, tiukassakin tilanteessa) ja itsensä kiepautukset hyvän korin saamiseksi. Matsi päättyi 100-87 Newcastlen Eaglesien hyväksi, jeijee! 

Ima so VIP!

Nää tyypit voitti!

Jauzaa!

Peli loppui puoli kymmenen aikaan, siitä ajeltiin takaisin Chopwelliin. Iltateetä varten heitin äkkiä kengät jalasta (siihen tapaan en ole vielä tottunut - kengät jalassa vuorokauden ympäri?!!) ja heti jalkaan äitin kutomat sammalenvihreät villasukat. Terveiset kotio!

Koko seurueella itse tehdyt kengät

PS. Reissussa ei tosiaan kiinnosta, miltä kuvat mahtavat tietokoneruudulla näyttää. Turha photoshoppailu ja kameravarusteluhifistely jätetään sen hallitseville, nyt otetaan vauhdilla kuvia digipokkarilla!