Socktrousers ja muita elämän valintoja

What suits with my socktrousers?


Minkä värisen nahan valitsen? Millä värillä ompelen tämän palan, entäs tämän? Mitä laitan efektiväriksi brogue-rei'ityksen alle?? Mikä työvaihe tuli tämän jälkeen, ja mitä sitten tapahtuu?! Kenkien tekemisen rankin vaihe on suunnittelu. Ja vasaralla sormeen lyöminen, mutta se vaihe sallitaan vain harvoin työlistalla.

Viime viikolla aloitin omien welttikenkien tekemisen. Weltillä tarkoitetaan rakennetta, jossa päällinen taivutetaan lestistä poispäin ja ommellaan pohjaan. Kuvamateriaali selvittäköön.

Väriksi ajattelin ihan ensiksi mustaa - käytännöllinen ja kaiken kanssa sopiva, tylsähkö. Tylsä, kun tarjolla olisi vaikka sinisiä ruiskukkia valkoisella pohjalla! Siihen en kallistunut, mutta vihreät kengät voisivat olla nastat. Tjoo, aika kesy oliivinvihreä hyllyllä retkottikin. Tosin jonain työpäivänä, kun ajatukset omista kengistä vielä muhivat, käsittelin kirkkaanpunaista Loricaa, tuota ihmematskua. Aloin nähdä punaista....

Meisti ja leikkuuterät (nyt katosi suomenkieli!)
(ja joo siinä lukee Mens boot!) 

Vanha kunnon varsikone, tällä neulotaan Kaikki. Mukana menossa päällisen osat, jotka ommellaan tosiinsa derbymäisellä tyylillä.

Valmiit neulokset ohennuskoneella talsimassa.
 Tarkkaa tikkiä.

Sisäpohjamateriaalia ei ollut saatavilla, sen pitäisi saapua viikon loppuun mennessä. Noh, ei saapunut, joten kenkieni (ja tilaustöiden) pohjitus venyisi seuraavaan viikkoon. Aloitin sitten toisen oman kenkäparini osien leikkuun.

Tämän parin suunnittelu oli helpompaa, tämän valitsin valmiista mallistosta ja värikin oli määrätty. Nyt sain tehdä nk. Becky Bikers-kengät niinkin jännittävästä väristä, mustasta. Niiteistä en ollut ihan varma kuvan perusteella... Mutta kun löysin kartioniitit ja pääsin hypistelemään niitä, innostuin niistäkin.




Definitely RED


Viikko 2, sisäpohjamateriaalin paluu! Kipin kapin leikkasin meistillä sisäpohjat kolmeen pariin kenkiä, olenhan tehokas työläinen ja ajattelen muitakin töitä kuin omaani. Multitask,moniottelija, niin minulle kerrottiin. 

Neulokset on liimattu reunoistansa (niistä!) sisäpohjiin, ja lestitetty, jotta nnestemäinen kovike kärjellä asettuu oikein yön aikana. 

Seuraavana päivänä koitti eniten odotettu vaihe, welt-rakenteen ompelu. Konetta oli raskas käsitellä, joten tämä ompelu tapahtui parityönä (assistenttina Brian) jolloin toinen veivaa käsipyörästä neulan liikkeelle, ja toinen työntää ja ohjaa neulosta. Raskasta oli kaksinkin! Onneksi sain ommella vain omat kenkäni kolmesta parista.

Satunnainen työkaveri Jess, joka käy nyhväämässä karvansa meikän lahkeille.

Tämän jälkeen pohjitin kengät, eli liimasin kumista ja PU-korosta valmistetut pohjat paikoilleen. Pohjien prässäyksen jälkeen otin lestit pois ja hioin nauhahiomakoneella reunat tasaisiksi. Vihoviimeisenä viimeistelynä oli reunojen maalaus kunnon mustalla myrkyllä, sitten vielä vahaan reunat kevyesti värin keston ja ulkoasun vuoksi.

Vahausta ja kiillotusta en ehtinyt tehdä, sillä tämä viikko päätettiin pubiin! Tässä peribrittiläisessä pubissa,Fox & Houndissa, oli lämmin tunnelma ja Woodpecker-siideriä. Hyvää oli, ehkä hitusen turhan makeaa, mutta maistuvaa. 

Ensi viikolla sarjassamme tavataan Becky Bikers tarinoineen, ja näemme kuvan uusimmista ihan ite tehdyistä vegaanisista kengistäni. Nimiehdotuksia otetaan vastaan. Pysykää huudeilla.

Tyynenmeren aika

Minähän en ole aikaisemmin blogiä pitänyt, ja äsken ihmettelin miksi tekstien ja kommenttien julkaisuajat ovat täysin päin honkia. Asetuksista selvisi, että elän Tyynenmeren aikavyöhykkeellä. Noin, nyt se on muutettu lontoolaiseksi. Tämäkin oli tietysti tärkeä tieto reissuni kannalta.

Asiaan! Huhhhuh mitä kiirettä! Aamupäivään mennessä olimme saaneet edistyksellisesti kymmenen salkkua käsinompeluvaiheeseen asti, eli teimme loistavaa työtä. Vauhti oli ankara. Koko päiväni koostui mm. 28 hihnan osan yhdistämisestä,266 reiän lyömisestä,kahdeksan hihnan ompelusta ja noin 180 niitin laittamisesta. Yhteensä saimme päivän päätteeksi 14 salkkua. Laatuhan ei kärsinyt tiiviin työtahdin myötä.

Täytyy jatkossa muistaa napata joku välipalasysteemi mukaan, nämä kun syövät eväsleipänsä vasta yhden tai kahden aikaan! Uaargh mikä kulttuurishokki! Viikonloppuna käymme oikein supermarketissa, sieltä haluan banaania. Näin jo unta että ostin banaania ja omenoita. Haluan sen. 

Työpäivä lopeteltiin neljän aikaan, ja parin tunnin päästä lähdetään katsomaan sitä korismatsia. Voi olla huisiakin, en ole ennen ollut seuraamassa mitään sellaista. Tänään lähdimme sen verran aikaisin että oli vielä auringonvaloa ja sain otettua muutaman kuvan.

Näillä on takapihalla pikku lampi, jossa on karppeja!

Kolme suurta karppia...

Det pukkar kiire again

Täällä on ankarat valmistelut messuille, jotka pidetään jossakin päin Englantia tämän kuun lopussa. Valmistettavia laukkuja ja pikkuhärpäkkeitä riittää. Minun kontolleni on jäänyt 50 pikkukukkaro-ompelusetin valmistaminen. Tosi simppeleitä: kaksi osaa, nepparit molempiin, osat kiinni toisiinsa, valmistusohjeen taitto ja laitto kukkaron kanssa pieneen minigrip-pussiin, ompelulangan mittaus, leikkaus ja neulan kanssa samaan pussiin. Tämä projekti olisi ihan jees, mutta kun tein tuon 50 kpl jo eilen/jatkoin tänään. Ainakin osaan jotain!

Värejä piisaa! Tossa nyt ei ehkä näy, mutta kyllä niitä piisaa!

Päivä kuluu kuitenkin tietenkin nopeammin kun on puuhaa. Vielä en ole tottunut siihen, että lounastauko pidetään yhden aikaan, kun työpäivä on aloitettu noin klo 8:16! Muuten lounaseväsleivät sopivat mahaan oikein hyvin.


Neljän aikaan lähdimme Jillin kanssa viemään muutamille tytöille käsinompelutöitä. Kaikki laukut ja kengät neulotaan osin koneella ja osin käsin. Ja olihan se mukava ajelu peribrittiläisen maaseudun halki, oli plentysti lampaita ja Heartbeat tuli mieleen.


Ilmapiiri oli hitusen kireällä kiireen takia, mutta kyllä tämä tästä. Väkään engelsmanneille lättyjä jälkiruuaksi. Karjalanpiirakoita toivottiin myös, mutta ne saa jäädä viikonloppuun. Huomiseksi meille on järkätty liput korismatsiin, wuhuu! Pääsen näyttämään kannustajan taitoni. Loistavaa. Nyt lättytaikinan kimppuun. 


             Mitä muuta voisi kokata enkuille, 
         tai mitä tarinoita Suomesta voisi kertoa?

Ensimmäinen työpäivä

Jahas, koska työtilat sijaitsevat erillisessä rakennuksessa aivan talon vieressä, on varmasti helppo orjuutta itsensä töiden parissa. Tämä päivä ei todellakaan tuntunut siltä, tajusin sitä paitsi jossain vaiheessa että tämä kylähän on suoraan Postimies Patesta! Ja tietenkin mainitsin sen näille pomoilleni, Jillille ja Brianille. Ovat muuten mahtavia tyyppejä.

Heillä on siis ikään kuin kaksi firmaa, Freerangers ja Simple wear, ja nämä käsitteet täytyy pitää erossa toisistaan!! Freerangerit tekevät kenkiä ja laukkuja mainiosta tekoaineesta. Myöskään liimoissa ei käytetä eläinperäisiä aineita. Simple wear valmistaa samoja malleja, materiaalina on nahka. Tuotteet käsitellään toisistaan erillään, vaikka työtilat ovat samat. Tässä pienessä alakerrassa on jopa kaksi meistiä leikkausta varten, etteivät materiaalit kohtaisi. 

Homma selvä? Freeranger-puoli ekoilee, Simple wear paukuttaa juttuja oikeasta nahasta. Tuo vegaanimatsku on tosiaan mainiota, ei sellaista perinteistä keinoainetta. Tämä matsku hengittää sen valmistustavan ja mikrokuitujen ansiosta. Todella nahan kaltaista, mutta silti saatu aikaan kemiallisia reittejä pitkin.


Tänään on tullut tutuksi siis ohennuskone, varsikone, meisti ja nepparinlaitto. Nämä muuten tekevät kaiken aivan päinvastoin kuin meikäläiset! Ajavat väärällä puolen tietä ja laittavat nepparin painamisosat toisinpäin. Ja eilen illalla Jill kutoi jotakin vauvannuttua, ja ihan omituisesti hoiti senkin homman. Meikä näytti omaa mallia. Huhhuh mitä porukkaa.

Kuvat:
Jessie täältä
Postipoika täältä