Jännän äärellä

Tuo on brittiläinen lyhytkarva. Siksi sen kuva on täällä, liittyy vähän niinkuin teemaan.

Tänttänttää huomenna iltapäivällä viskoutuu pikku Marskimme maailmalle. Saapuminen Standststsedtin kentälle, matkalaukku messiin (ai niin pitää varmaan pakata loppuun) ja sitten jostain hankin junalipun. Kuusi tuntia junassa istumista, on sentään yksi vaihto että vähän pääsee jaloittelemaan. Sitten jollain mystisellä tavalla tunnistan ja tapaan tulevat pomottajani ja orjuuttajani.


Nyt ei edes jännitä, höh! On tällainen epämääräisen ja veeramaisen epätodellinen fiilis. Ehkä se johtuu vielä liimahuurujen täyttämästä päivästäni, tänään jätettiin lähtöhalaukset suutaripojille.


Olipas muuten mainio päivä, kunnes kotio pyöräillessäni takarengas mäsähti. Jeijee, se ei edes vielä ketuttanut, onneksi matkaa oli jäljellä enää reilu kilometri. Edessä kävelevien tupakansavut ja ylipäätään toisten ihmisten seassa kompurointi pääsi laskemaan mieltä, vaikka suutarista lähtiessäni naureskelin ääneen ja virnuilin kovasti. Hirveä nälkä teki omat temppunsa, ja keskittyminen ja mielen hillintä ei enää onnistunut. Ärgh. Kyllä se tästä taas, onneksi on talossa asukki, jolta sai mutakakkua.


Kai sen sitten lentsikassa huomaa että nyt mennään eikä meinata. Katellaa. Terveiset tutuille, tämä kirjoittelija vaikenee, mutta vain hetkeksi. Seikkailu alkakoon!

Tuokin on brittiläinen lyhtykarva.
Morjesta pöytään mikä naama.

Lisää typerien kissojen kuvia:http://www.justcat.org/category/british-shorthair