Pitkiä hikisiä miehiä

Perjantai-ilta pyhitettiin siis piiitkän päivän jälkeen koripallo-ottelulle. Tänään pelasi paikallinen Newcastlen joukkue Eagles jotain muuta Lions-joukkuetta vastaan (okei jes, tosi hyvin pysytty kartalla mut koitapa ite keskittyä kieleen, murteeseen, uusiin paikkoihin ja itse asiaan!). Jillin ja Brianin poika Ross on Eaglesin sponsori, koska hän tykkää koripallosta ja hänellä on menestyvä tietokonefirma (tai jotain, mikä liittyy tietokoneisiin ja tulostamiseen. Hyvät on suuntavaistot taas,täytyy harkita navigaattoria.) Tämän takia saimme takahuoneessa juomaa ja ruokaa (hyvää intialaistyyppistä soosia ja riisiä + totta kai onnistuin heittämään tarjoilukuvun pöydän alle. Tähän odotan AK:n kommenttia "Miksi heitit?") ja Eaglesin superpelaajan Fabulousin puheen. Jep, tyypin oikea nimi on Fabulous, "Fab" tovereiden kesken.

(satunnainen Ross googlaamalla - kuvan henkilö ei liity tarinaani)

Itse peli alkoi puoli kahdeksalta kaikkine vuvuzeloineen ja cheerleadereineen. Kenttä ei ollut järkyttävän suuri (tarpeeksi!) vaikka olimme ihan itse Newcastlen puolella, emme missään tuppukylän palloilusalissa. Yleisöä olisi voinut olla enemmän, mutta itse pääsin hyvin tunnelmaan. En sitten tiedäkään, miten isossa skaalassa nyt pelattiin, ja kuinka paljon pienempiä kentät yleensä ovat.

Taas oltiin jännän äärellä, tärkeintä oli tietysti tietää kumpaa joukkuetta kannustaisin. Okei, mustavalkoisia mustia, en noita keltaisia mustia. Näkökentässä juoksenteli ympäriinsä harkitusti ja kehoaan halliten 12 erittäin pitkää ja timmissä kunnossa olevaa hikistä miestä, mukana menossa tämä "Fab", josta Jill niin kovasti tykkää.

Oli hauska nähdä livenä kaikki ne hieno heitot, puolustustilanteet, pelaajien rullailu lattialla (kai ne välillä tarvitsevat lepoa, tiukassakin tilanteessa) ja itsensä kiepautukset hyvän korin saamiseksi. Matsi päättyi 100-87 Newcastlen Eaglesien hyväksi, jeijee! 

Ima so VIP!

Nää tyypit voitti!

Jauzaa!

Peli loppui puoli kymmenen aikaan, siitä ajeltiin takaisin Chopwelliin. Iltateetä varten heitin äkkiä kengät jalasta (siihen tapaan en ole vielä tottunut - kengät jalassa vuorokauden ympäri?!!) ja heti jalkaan äitin kutomat sammalenvihreät villasukat. Terveiset kotio!

Koko seurueella itse tehdyt kengät

PS. Reissussa ei tosiaan kiinnosta, miltä kuvat mahtavat tietokoneruudulla näyttää. Turha photoshoppailu ja kameravarusteluhifistely jätetään sen hallitseville, nyt otetaan vauhdilla kuvia digipokkarilla!

Tyynenmeren aika

Minähän en ole aikaisemmin blogiä pitänyt, ja äsken ihmettelin miksi tekstien ja kommenttien julkaisuajat ovat täysin päin honkia. Asetuksista selvisi, että elän Tyynenmeren aikavyöhykkeellä. Noin, nyt se on muutettu lontoolaiseksi. Tämäkin oli tietysti tärkeä tieto reissuni kannalta.

Asiaan! Huhhhuh mitä kiirettä! Aamupäivään mennessä olimme saaneet edistyksellisesti kymmenen salkkua käsinompeluvaiheeseen asti, eli teimme loistavaa työtä. Vauhti oli ankara. Koko päiväni koostui mm. 28 hihnan osan yhdistämisestä,266 reiän lyömisestä,kahdeksan hihnan ompelusta ja noin 180 niitin laittamisesta. Yhteensä saimme päivän päätteeksi 14 salkkua. Laatuhan ei kärsinyt tiiviin työtahdin myötä.

Täytyy jatkossa muistaa napata joku välipalasysteemi mukaan, nämä kun syövät eväsleipänsä vasta yhden tai kahden aikaan! Uaargh mikä kulttuurishokki! Viikonloppuna käymme oikein supermarketissa, sieltä haluan banaania. Näin jo unta että ostin banaania ja omenoita. Haluan sen. 

Työpäivä lopeteltiin neljän aikaan, ja parin tunnin päästä lähdetään katsomaan sitä korismatsia. Voi olla huisiakin, en ole ennen ollut seuraamassa mitään sellaista. Tänään lähdimme sen verran aikaisin että oli vielä auringonvaloa ja sain otettua muutaman kuvan.

Näillä on takapihalla pikku lampi, jossa on karppeja!

Kolme suurta karppia...

Det pukkar kiire again

Täällä on ankarat valmistelut messuille, jotka pidetään jossakin päin Englantia tämän kuun lopussa. Valmistettavia laukkuja ja pikkuhärpäkkeitä riittää. Minun kontolleni on jäänyt 50 pikkukukkaro-ompelusetin valmistaminen. Tosi simppeleitä: kaksi osaa, nepparit molempiin, osat kiinni toisiinsa, valmistusohjeen taitto ja laitto kukkaron kanssa pieneen minigrip-pussiin, ompelulangan mittaus, leikkaus ja neulan kanssa samaan pussiin. Tämä projekti olisi ihan jees, mutta kun tein tuon 50 kpl jo eilen/jatkoin tänään. Ainakin osaan jotain!

Värejä piisaa! Tossa nyt ei ehkä näy, mutta kyllä niitä piisaa!

Päivä kuluu kuitenkin tietenkin nopeammin kun on puuhaa. Vielä en ole tottunut siihen, että lounastauko pidetään yhden aikaan, kun työpäivä on aloitettu noin klo 8:16! Muuten lounaseväsleivät sopivat mahaan oikein hyvin.


Neljän aikaan lähdimme Jillin kanssa viemään muutamille tytöille käsinompelutöitä. Kaikki laukut ja kengät neulotaan osin koneella ja osin käsin. Ja olihan se mukava ajelu peribrittiläisen maaseudun halki, oli plentysti lampaita ja Heartbeat tuli mieleen.


Ilmapiiri oli hitusen kireällä kiireen takia, mutta kyllä tämä tästä. Väkään engelsmanneille lättyjä jälkiruuaksi. Karjalanpiirakoita toivottiin myös, mutta ne saa jäädä viikonloppuun. Huomiseksi meille on järkätty liput korismatsiin, wuhuu! Pääsen näyttämään kannustajan taitoni. Loistavaa. Nyt lättytaikinan kimppuun. 


             Mitä muuta voisi kokata enkuille, 
         tai mitä tarinoita Suomesta voisi kertoa?

Ensimmäinen työpäivä

Jahas, koska työtilat sijaitsevat erillisessä rakennuksessa aivan talon vieressä, on varmasti helppo orjuutta itsensä töiden parissa. Tämä päivä ei todellakaan tuntunut siltä, tajusin sitä paitsi jossain vaiheessa että tämä kylähän on suoraan Postimies Patesta! Ja tietenkin mainitsin sen näille pomoilleni, Jillille ja Brianille. Ovat muuten mahtavia tyyppejä.

Heillä on siis ikään kuin kaksi firmaa, Freerangers ja Simple wear, ja nämä käsitteet täytyy pitää erossa toisistaan!! Freerangerit tekevät kenkiä ja laukkuja mainiosta tekoaineesta. Myöskään liimoissa ei käytetä eläinperäisiä aineita. Simple wear valmistaa samoja malleja, materiaalina on nahka. Tuotteet käsitellään toisistaan erillään, vaikka työtilat ovat samat. Tässä pienessä alakerrassa on jopa kaksi meistiä leikkausta varten, etteivät materiaalit kohtaisi. 

Homma selvä? Freeranger-puoli ekoilee, Simple wear paukuttaa juttuja oikeasta nahasta. Tuo vegaanimatsku on tosiaan mainiota, ei sellaista perinteistä keinoainetta. Tämä matsku hengittää sen valmistustavan ja mikrokuitujen ansiosta. Todella nahan kaltaista, mutta silti saatu aikaan kemiallisia reittejä pitkin.


Tänään on tullut tutuksi siis ohennuskone, varsikone, meisti ja nepparinlaitto. Nämä muuten tekevät kaiken aivan päinvastoin kuin meikäläiset! Ajavat väärällä puolen tietä ja laittavat nepparin painamisosat toisinpäin. Ja eilen illalla Jill kutoi jotakin vauvannuttua, ja ihan omituisesti hoiti senkin homman. Meikä näytti omaa mallia. Huhhuh mitä porukkaa.

Kuvat:
Jessie täältä
Postipoika täältä

Fasten your seatbelts

Maribel on the road!

Kiinnittäkää turpavyönne. Matka alkoi hyvin, kädet täristen kuljin turvatarkastukseen Rynkkyairin kentällä. Istahdettuani koneeseen jännitys jäi kai maanpinnalle, lento-osiossa kun ei muuta voi tehdä kuin istua aloillaan. Standsdstedtiin päästyäni jännitin aikatauluja ja löytämistäni ja ehtimistäni oikeaan junaan (jonka lähtö oli 17.25 Kiva juosta pitkästä aikaa, onneksi oli vain 20 kg tavaraa mukana.) 

Oy oy oo, Tampere...

Missä järvet?!

Junamatka alkoi. Helpommalla olisi tietysti voinut selvitä, mutta seikkailullehan tässä lähdettiin, joten menin sitten vaihtoasemalla väärään junaan, sitten suhasin taksilla takaisin oikealle asemalle. Sitten juoksin oikeaan junaan. Kyllä brittiläiset taksikuskit on hulluja suhaajia! Hyvä mulle. Ehdin siihen oikeaan junaan, joka hidasteli ja mateli (Tykypahkan pikajunassa ei taatusti olisi tapahtunut mitään tällaista, käytän seuraavalla kerralla sitä) ja Newcastlessa olin klo 01:20. Siitä vielä pieni ajelu jutustellen tulevien pomojeni kanssa, ja pää tyynyssä taisi olla noin 02:30, eli Suomen ajassa 04:30. 

Tämä Chopwell, jossa nyt majailen, on junarumbasta huolimatta kelpo paikka perinteisine Emmerdale-maisemineen. Mukavaa porukkaa, everything has been so lovely and excellent! (Thanks for sis' 'bout 1st pic.)

Peterboroughin asema (a.k.a. vaihto-/sähläysasema) ja medium cup of cappuccino.  

Jännän äärellä

Tuo on brittiläinen lyhytkarva. Siksi sen kuva on täällä, liittyy vähän niinkuin teemaan.

Tänttänttää huomenna iltapäivällä viskoutuu pikku Marskimme maailmalle. Saapuminen Standststsedtin kentälle, matkalaukku messiin (ai niin pitää varmaan pakata loppuun) ja sitten jostain hankin junalipun. Kuusi tuntia junassa istumista, on sentään yksi vaihto että vähän pääsee jaloittelemaan. Sitten jollain mystisellä tavalla tunnistan ja tapaan tulevat pomottajani ja orjuuttajani.


Nyt ei edes jännitä, höh! On tällainen epämääräisen ja veeramaisen epätodellinen fiilis. Ehkä se johtuu vielä liimahuurujen täyttämästä päivästäni, tänään jätettiin lähtöhalaukset suutaripojille.


Olipas muuten mainio päivä, kunnes kotio pyöräillessäni takarengas mäsähti. Jeijee, se ei edes vielä ketuttanut, onneksi matkaa oli jäljellä enää reilu kilometri. Edessä kävelevien tupakansavut ja ylipäätään toisten ihmisten seassa kompurointi pääsi laskemaan mieltä, vaikka suutarista lähtiessäni naureskelin ääneen ja virnuilin kovasti. Hirveä nälkä teki omat temppunsa, ja keskittyminen ja mielen hillintä ei enää onnistunut. Ärgh. Kyllä se tästä taas, onneksi on talossa asukki, jolta sai mutakakkua.


Kai sen sitten lentsikassa huomaa että nyt mennään eikä meinata. Katellaa. Terveiset tutuille, tämä kirjoittelija vaikenee, mutta vain hetkeksi. Seikkailu alkakoon!

Tuokin on brittiläinen lyhtykarva.
Morjesta pöytään mikä naama.

Lisää typerien kissojen kuvia:http://www.justcat.org/category/british-shorthair

Aikamoinen mesta

Nyt on aika esitellä vähän kaupunkia ja kylää, minne olen menossa. Ja mistäs muualta kuin Wikipeediasta saan tiedon. Näillä faktoilla se minua Newcastlesta valisti:


-tunnetaan ennen kaikkea jalkapallojoukkueesta, panimosta ja geordieiksi kutsuttujen asukkaidensa murteesta (jee en seuraa jalkapalloa, olutta en juo ja tuo murre on taatusti yhtä siansaksaista mongerrusta)


-asukasluku on noin 260 000 (2004)


-Jakobiittikapinoissa vuosina 1715 ja 1745 Newcastle pysyi uskollisena kuningas Yrjö I:lle, toisin kuin useimmat alueen asukkaat. Tältä ajalta juontaa juurensa newcastlelaisista käytetty lempinimi geordie, 'yrjöläinen' (hohoo, yrjöjen pariin!)


-Nähtävyyksistä: Alnwickin linna noin 50 km kaupungista pohjoiseen on saanut lisää kävijöitä siellä osittain kuvattujen Harry Potter -elokuvien ansiosta. (lisäselvitys: Elokuvassa Harry Potter ja viisasten kivi linnan sisäpihalla opetellaan luudilla lentelyä ja huispausta. Hagridin mökki on sijoitettu linnan ulkopuolella olevaan "piknik-paikkaan", ja sen takana oleva metsä tunnetaan elokuvassa Kiellettynä metsänä. Ou jea! Harri Potterin huudeille.)

Mitäs Wikipeedia osaa Chopwellista kertoa?Suomeksi ei mitään, se on kuitenkin vaatimaton 3000 asukkaan kyläpahanen, jonka lempinimi on "Little Moscow", joka on tullut kylän kommunistisen puolueen vahvasta kannatuksesta. Hmm... Politiikkaan en puutu, puhu enkä pukahda. Kiitos Wikipeedia nyt tästäkin tiedosta. Ja hienoista kuvista! Lisätietoa mm. Potterista allaolevien linkkien kautta, tai suoraan kirjoittajalta eli minulta.

"Se on varmasti Hedwig!"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Newcastle_upon_Tyne
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harry_Potter_ja_viisasten_kivi_(elokuva)